Trendit 9 Suutarin omat kengät

Viimeksi lupasin, että paljastaisin omat käsilaukkuni ja kenkäni vuosien varrelta, sekä niiden vaikutuksen tienaamiselleni.

Trendit 8:ssa nimittäin haukuin nykyiset lepsut pussukat, kuinka ovat esteenä naisten menestymiselle.

No niin, katsotaanpa niitä Vaulan tavaroita. (En sitten ole mikään fashionista, näpsin nämä pikkukameralla kellarin lattialla, kännykän ja tikkuaskin laitoin mittatikuksi.)

Käsilaukku kengät Vaula 1976
Käsilaukku kengät Vaula 1976

Keväällä 1975 olin 15  ja pääsemässä keskikoulusta. Juhlia varten ostin nämä kengät ja kävelin niillä polleana pitkin Kouvolan Manskia.

Olin vapauden kukkuloilla ja nautin täysin siemauksin uudesta, pitkänhuiskeasta identiteetistäni. Tuona kesänä tienasin hirmu hyvin, paremmin kuin äitini, mutta se ei johtunut kengistä tai laukusta. TVH:n tierakennustyömaalle ei nimittäin tuommoisilla menty.

Matkalaukut vanhat

 

80-luvun alkuvuosina opiskelin valtiotieteitä ja kävin töissä milloin missäkin. Minulla oli Kiina-Shopista ostettu minikokoinen nahkainen matkalaukku. Kuvassa tuo pienin.

 

Käsilaukku läpinäkyvä 1985Vuonna 1985, kun hankkiuduin oikeisiin töihin mainostoimistoon, ostin Akateemisesta Kirjakaupasta tämäntapaisen läpinäkyvän pikku salkun.

Siinä ei ollut kultareunuksia eikä ketjua, vaan mintunvihreä kangashihna ja muovinen kahva.

Mainostoimiston johtaja ällisteli, että ‘olet tuommoinen trendsetteri, näytät kaikille, mitä laukussasi kannat’. Ei kun minusta tämä on vaan kiva, sanoin. Täytyy myöntää että sillä vähäisellä alan kokemuksella, mitä minulla oli, nautin hyvää palkkaa ja ihmeen suurta luottamusta firmassa.

Käsilaukku kengät Vaula 1988
Käsilaukku kengät Vaula 1988

80-luvun lopulla tein hulluna töitä ja ylenin aina vaativampiin mainostoimistoihin. Palkka nousi sen mukaisesti.

Laukkuni ja kenkäni olivat yltä päältä nahkaa, ja aina niissä oli jotain kulmikasta. Löysät muodot eivät minusta vain ole koskaan olleet asiallisia. Tässä suomalainen Jouni-merkkinen laukku 1988.

Käsilaukku kengät Vaula 1990
Käsilaukku kengät Vaula 1990

 1990-luvulle tullessa muoti pehmeni. Varsinkin laman myötä naisihanne muuttui perinteiseksi: hiukset ja helmat pitenivät ja muuttuivat liehuviksi.

(Nousukauden ja laskukauden vaikutuksesta muotiin ja muotoiluun lisää täällä)

Saatavilla olleesta valikoimasta valitsin taas laukun, jossa on kulmaa tai kolmiota. Noita ylellisiä italialaisia aniliininahkaisia buutseja pidän vieläkin joskus, vaikka alkavat käydä pieniksi. 1991 sanoin heipat mainostoimistoille ja perustin oman yrityksen. Ansaitseminen oli alkuun hankalaa. Ekan vuoden tosin reppureissasin, silloin ei ollut käsilaukkua lainkaan.

Käsilaukku kengät Vaula 1994
Käsilaukku kengät Vaula 1994

Vaan hahaa, löytyihän se luurankopussukka minunkin kaapistani!

Tälle on kyllä hyvä selitys. Ensinnäkin, laukku on mieheni ostama. Toiseksi, olin äitiyslomalla, autoa ei ollut, joten laukkuuni piti mahtua vaihtovaipat, tuttipullot ja tuttelit.

Hyvin mahtuikin, vaikka ei tuo ole läheskään yhtä iso kuin normipissislaukut tänä päivänä. Tienaaminen oli tällä laukulla kyllä erittäin huonoa, kun Kela päätti myöntää äitiysrahaa vain 29% palkastani, vaikka lain mukaan olisi pitänyt saada 66%. Yrittäjän iloja.

Käsilaukku kengät Vaula 1995
Käsilaukku kengät Vaula 1995

Käsilaukku musta 1988Suurimman osan ajasta minulla on ollut yksinkertainen musta olkalaukku. Olen kuluttanut ne loppuun, eikä niitä ole tallessa.

Tässä yksi, joka ei kuitenkaan ole sellainen joita käytin. Minun olivat suorakulmaisempia, ryhdikkäämpiä, pienempiä. Ennemmin niin kuin tuo netistä bongattu pikkukuvassa. Nämä laukut olivat halpoja, jopa vain muutaman euron hintaisia Yves Rocher-laukkuja, mutta niillä on aina tienattu kivasti.

Musta väri vaan on niin vakuuttava. Professionaalinen, osaava, tarkka, asiantunteva. (Värien viesteistä lisää täällä)

Käsilaukku kengät Vaula 2002Tässä 2000-luvun alun käsilaukkuni. Kännykästä näette, että laukku ei ole suuren suuri.

Mustalla on merkittävä yhteys pitäjänsä rahatalouteen. Miksi muuten konsultit pukeutuisivat mustaan?

Valkoiseen pukeutuvat vain enkelikouluttajat, punaiseen vain Lenita Airisto, eikä hänkään siihen enää 30 vuoteen. Lämmin ruskea ja beessi ovat pehmeän värejä. Ruskealla ei parane mennä myyntineuvotteluun, ellei tarkoituskin ole myydä edulliseen hintaan. Ruskeasta ja harmaasta menestyvät vain lähellä mustaa olevat sävyt, muut ovat rahataloudellisesti tuhoon tuomittuja  😉

Käsilaukku kengät Vaula 1998
Käsilaukku kengät Vaula 1998

Lienee selvää, ettei tällä beessillä yhdistelmällä tienattu mitään. Harhaostos ulkomailta, kesäaika, vaalea tunnelma ja pieleen meni.

Myönnän toki auliisti, ettei suutarin lapsella ole kenkiä.

En ole elänyt niinkuin opetan.  Mieluusti taistelen imagomyllyjä vastaan omassa elämässäni. Iso osa minussa protestoi mielikuvien valtaa vastaan, vaikka työkseni puuhailen niiden parissa. Tai ehkä juuri siksi.

Käsilaukku kengät Vaula 2008
Käsilaukku kengät Vaula 2008

Tässä kaikkein kauhein katastrofi. Punainen kangasolkalaukku ja tennistossut vuodelta 2008.

Romahdusmainen vaikutus rahatalouteeni.

Vouhotin noiden kanssa pelkästään tyttöjen jalkapallojoukkueen jojona ja unohdin työt tykkänään. Kyllästyin ammattiini ja etsin epätoivoisesti jotain uutta. Ei tärpännyt. Pääsin kyllä aina kolmen joukkoon haastatteluun, vaan arvaatte valitsivatko tuon rähjälaukun kantajaa. Eivät valinneet.

Käsilaukku kengät Vaula 2012
Käsilaukku kengät Vaula 2012

Paluu ruotuun 2010. Mustat kengät ja musta pikkulaukku. Toimii, töitä tulee taas.

Näiden ohella minulla oli joku 15 euroa maksanut musta kameralaukku Tallinnasta, se oli erittäin pätevän näköinen kunnes hihna katkesi ja vetoketju hajosi.

Käsilaukku kengät Vaula 2012Aina ei jaksa olla tylsä. Kesällä 2013 Desigualin kirjava laukku ja vääränväriset kengät eivät kuitenkaan haitanneet bisnestä lainkaan.

Olisinkohan jopa saavuttanut sellaisen gurutason, jossa voi olla minkä hörhönnäköinen hyvänsä ja silti uskovat?

Käsilaukku kengät Vaula 2014
Käsilaukku kengät Vaula 2014

Talvella nyt kuitenkin on varmuuden vuoksi mustaa. Ja kantikasta, ryhdikästä.

Tämä on suurin käsilaukku, mitä minulla on ikinä ollut (lukuunottamatta äitiyslomaa -94).

Ostin sen sitä varten, että sinne mahtuisi mini-ipadi, kännykkä ja meikkipussi. Niitä päiviä varten kun ei tietsikka- ja paperisalkkua tarvita lainkaan.

Niin onhan se tosi, että nykyajan tavarat vaativat enemmän tilaa kuin ennen.

Ennen ei lompakossakaan ollut kuin rahaa. Nykyään muovikortit paksuntavat lompsan niin että se täyttää puolet laukusta.

Ennen ei laukussa ollut kännyköitä ja ipadeja. Oli vain se kaksi markkaa puhelinrahaa. Olihan kyllä Sony Walkman, mutta se oli vyölaukussa tai ulkotakin taskussa.

Vaan silti olen sitä mieltä, että henkilö joka raijaa hirmu tavaramäärtä mukanaan, ei ole kaikkein ylimmällä professionaalisuuden portaalla.

Valitettavasti se henkilö olen usein minäkin, huolimatta pienestä käsilaukustani.

Pitääkö nyt lähteä taas laukkuostoksille?

 

Advertisements

2 thoughts on “Trendit 9 Suutarin omat kengät”

  1. Aivan ihana juttu.. olispa vaan säästänyt kaiken rojunsa, myt ehei.. tää muija heittää rojut yli aidan heti kun uusi tulee sisään.
    Eipä silti.. Kuulun tuohon punainen laukku & rähjätennarit luokkaan, enkä luokittele menestystäni ansaistun rahan vaan mielenrauhan mukaan.

    1. Hei Tiina,

      Minäkään en luokittele menestystä ansaitun rahan, vaan sielun eheyden mukaan.
      Kuitenkin kun olen viimeiset 30 vuotta seurannut, kuinka koko muu yhteiskunta ihannoi rahan ansaitsemista, alan pikkuhiljaa kyynistyä: eivät ne vaan opi, millään. Katsotaan sitten miltä asia näyttää siitä näkökulmasta.

Kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s