Semiootikon rukoukset on vihdoin kuultu. Jo 25 vuotta olen puhunut aistillisuuden puolesta muotoilussa, mainonnassa, arkkitehtuurissa, elämässä. Jos haluatte saada sielut puolellenne, olkaa aistillisia!
Antakaa ihmisten nauttia erilaisten materiaalien, mieluiten orgaanisten, kosketuksesta.
Pehmeästä sametista ja turkiksesta, karheasta tiilestä ja pellavasta, viileästä sileästä kivestä, lämpimästä tuoksuvasta puusta!
Antakaa ihmisten nauttia!
Asuntomessuista, maineeltaan korskeasta statusnäyttelystä, onkin tullut lämpöisen nautiskelun pikakurssi suomalaisille. (Tästä myös Trendit-blogit 11,12 ja 13 viime kesältä) Hei meilläkin voisi olla näin leppoisa löhösisustus! Meilläkin voisi olla ylellisiä divaaneja, roomalaisia makailupatjoja, katosvuoteita, upottavia Prinsessa ja Herne-sänkyjä. Nyt lepäillään!
Ja tyynyjä joka paikkaan! Paljon tyynyjä! Niin paljon ettei ihmiset mahdu sekaan!
Meilläkin voisi olla tervalta tuoksuva tumma ylellinen sauna. Mekin voisimme laittaa tuollaisen arabivaikutteisen kankaisen nautiskelupaviljongin pihalle?
Poreammeita, turkkilaisia saunoja, kultaisia sadesuihkuja. Nyt leikitään dekadenssia!
Seepra- ja tiikeriturkista mattoihin ja sohvanpäällisiin.
Turpeesta ja elävästä sammalesta tehtyjä seinäryijyjä.
Rosoisesta puusta tehtyjä pöytiä, seinäreliefejä, puisia pintoja siellä ja täällä sormille koskettaa.
Rönsyileviä kukkakuvioita applikoiduissa sohvissa, kohopintaisissa tapeteissa, kankaisissa tauluissa.
Huovutettua kaikkea mahdollista luonnollisissa kasviväreissä. Nyt nautitaan!
Takaisin luontoon hei!
Aistillisten materiaalien kosketus on ihanaa eikö vain? Ne hemmottelevat meitä, vievät takaisin pehmeään vauvankehtoon kellimään ikuisessa sunnuntaiaamussa, kaukana kavala maailma.
Kun maailma on kova, tarvitaan jotain pehmeää, eikö vain?
Tästähän on ollut puhetta pitkin matkaa näissä Trendit-blogeissani. Nämä trendit taitavat jatkua niin kauan kuin maailma on näin kova.
Muotoilussa, muodissa ja arkkitehtuurissa olen havainnut pitkän ajan lainalaisuudet.
Silloin kun taloudessa menee hyvin, kovat ja kylmät, askeettiset ja teolliset muodot ja värit ovat muotia. Ollaan tulevaisuus-, jopa sci-fi-moodissa ja ihannoidaan kaikkea konemaista.
Silloin taas, kun taloudessa menee huonommin, ovat pehmeät, lämpimät, rönsyilevät ja orgaaniset muodot ja värit muotia. Ollaan menneisyysmoodissa ja haetaan turvallisuutta aidoista asioista.
Tästä lisää Arvoilmaston muutokset-powerpointissa, joka ladattavissa sivulta Nousukausi laskukausi.
Ja jos haluatte kokea todella aistillisen ja silti maltillisen sisustuksen, menkääpä Vantaan asuntomessuilla kohteeseen 32, Plania Amanda. (Tämän blogin monet kuvat ovat sieltä ja loput muista kohteista.)
Tätä on odotettu! Että milloin ne keksivät, ettei ole järkeä ajaa ruuhkassa kesämökille tuntitolkulla joka viikonloppu, kun sen mökin voi toteuttaa omalla pihallaankin!
Jyväskylän asuntomessuilla ekologia ja bensan hinta lyövät kättä toisilleen: pihoista on tehty kesämökkejä ja terasseista huviloita.
On rakennettu yksinkertaisia ja niin tunnelmallisia! pihasaunoja, laavuja ja nuotiopaikkoja muutaman metrin päähän mukavuuksista. Voi miten söpöä! Ja oikeasti kivaa.
Terasseista taas on tehty ylellisiä toisia olohuoneita isoine sohva- ja ruokailuryhmineen, jotka vain koko seinän mittainen liukulasiovi erottaa sisätilojen vastaavista.
Suuri terassi saattaa kiertää koko talon kulman ja tarjoaa erilaisia oleilutapopja käyttäjilleen: tuossa sohvaryhmä seurusteluun, tuossa 10 hengen ruokapöytä, tuossa lepotuolit auringonottoon tai erillinen löhötyynylava. Ottaisin mieluusti!
Korkean sokkelin ja korkeat rappuset omaavan talon rintamamiesasukki on nyt kateellinen! Eipä voi meillä astua yhdellä askeleella olohuoneesta terassille, on tehtävä kohtalainen kävelylenkki, ennenkuin päästään edes talosta ulos.
Asuntomessujen terassit ovat valtavan leveitä ja niihin on saatettu rakentaa kokonainen kesäkeittiö tiskipöytineen ja tiiligrilleineen.
Katetussa kesäkeittiössä on sievät astiat, viinilasit, ja -coolerit valmiiksi hyllyissä odottamassa aistillista herkutteluhetkeä. Terassilla on tietysti myös elävä yrttiseinä tai yrttilavat käden ojennuksen päässä kokista. Kerrassaan houkuttelevaa.
Näin jo aikaisemmissa Trendit-blogeissa (1-11) todetut aistillisuus,elämyksellisyys ja uusi luksustoteutuvat sekä entisiä aikoja kaipaileville maalaisromantikoille (pihasaunat, laavut, leikkimökit) että moderneille hedonisteille (löhöryhmät, poreammeet, spa-saunat jne).
Ja jotta mökkielämys ei jäisi ilman vettä, on saatavilla jos minkälaisia uima-altaita, paljuja ja kylpytynnyreitä sinne pihalle. Lisäksi vielä ne ylelliset spa-saunat talossa sisällä (Trendit 11: Saunassa ‘Hotellimessuilla’)
Suomalainen tosiaan haluaa elää lähellä luontoa, mukavuuksilla tai ilman. Kyllä vaan mökkielämä omalla pihalla on erittäin suositeltavaa. Ilmasto ja lompakko kiittävät!
Kävin asuntomessuilla, viimeksi yli 10 vuotta sitten.
Jopas jopas! Ylen ylelliseksi on heittäytynyt suomalainen sisustaminen – kuin olisi hienon hotellin sviitissä vieraillut melkein joka talossa.
Varsinkin nuo spa-saunat!
Lämpökäsiteltyä pähkinänväristä akaasiapuuta, valkovahattua koivua, savusaunamaisen tummaa paneelia, nojatuoleiksi muotoiltuja lauteita, lasisia saunan seiniä, pellavakankaisia telttatuoleja…
Verkkosäiliöihin pinottuja tötterönmuotoisia kiviröykkiökiukaita (mistähän luovuuden hatusta tämäkin idea on vetäisty), pikkuruikkuista lasitettua mosaiikkilaattaa suurten sademetsäsuihkujen taustatehosteena, marmoria poreammeen ympärillä, ulkoporeammeita, kylpytynnyreitä, lämmitettäviä puupaljuja, you just name it.
Värit ovat kaikki niin hillittyä niin yläluokkaista harmaanbeessiä että!
Tummanruskeaa ja tummanharmaata (niin sitä harmaata on yltympäriinsä joka huoneessa: makuuhuoneissa, keittiössä, olohuoneessa, kodinhoitohuoneessa jne, paitsi pikkutyttöjen leikkitiloissa on vaaleanpunaista)
Koristeena kylppärissä on tyypillisesti aromahierontaöljypullo, käsinvuoltu saunakiulu ja sen vieressä kaksi täyttä shampanjalasia hopeatarjottimella (!).
Että shampanjaa saunajuomaksi.
Oli siinä tällaisella vanhaan nokeentuneeseenkellarisaunaan tottuneella punaviinimarjamehua juovalla rintamamiesasukilla hiukan ällistelemistä.
Johan tätä linnamaisen ylellistä sisustustrendiä viimeksi jo ällistelimme Kotini on linnani -jaksossa.
Etten nyt mielensäpahoittajaksi ihan ryhtyisi, niin kuitenkin kävi mielessä kaiken sen hotellihienouden (muissakin huoneissa kuin saunassa) ja luksuksen keskellä:
Entä sitten kun olet maksanut 500.000 euroa saadaksesi kaiken tämän? Eikö sinun kuitenkin pidä mennä töihin joka päivä niinkuin ennenkin, viedä ja hakea lapset, laittaa ruoka ja pestä likapyykki niinkuin ennenkin, niinkuin tavallinen arkinen kuolevainen?
Rintamamiesasukille melkein tuli idea: että asuntomessujen sijaan olisikin kiinnostavaa saada seuraavaksi siivooja– ja ruoanlaittajamessut, jossa esiteltäisiin tällaisia harmaasta arjesta sunnuntain tekeviä hemmottelevia luksuspalveluja tavallisille ihmisille? Menisittekö?
Tämän ajan turvattomuus näkyy siinä, että se saa tavalliset ihmiset rakentamaan kodeistaan linnoja.
Niihin sitten linnoittaudumme pakoon pahaa maailmaa.
Talot ovat isoja ja komeita, täynnä Romeon ja Julian parvekkeita, erkkereitä, ulokkeita, jopa torneja. Taloissa on myös hienostunut sähköinen turvavarustelu ja aidat ympärillä. (Ei ennen Suomessa aitoja harrastettu, mitä nyt lehmille pellolla.) Yhä enemmän näkyy kivitaloja, vaikka puurakentamisen piti olla tulevaisuuden trendi.
Varaudumme tulevaisuuteen kasaamalla konkreettista ja painavaa omaisuutta, sellaista jonka voi nähdä ja käsillään koskea?
Talojen sisustukset ovat myös ylellisen linnamaisia.
Valtavia, upottavia Prinessa ja herne-sänkyjä verhokatoksineen, kristallikruunuineen. Hirmu määrä tyynyjä ja huopia sängyn päällä: paljon pehmeää syliä, johon asettua päiväunille suojaan maailman melskeiltä.
Olohuoneissa valtavia, muhkeita sohvia, joissa taas kukkurakaupalla tyynyjä ja shaaleja turvarievuiksi työelämässä vanutetulle uupuneelle.
Rauhoittavat ja hiljaiset kirjahyllyt sen sijaan on korvattu suurella kodin viihdekeskuksella seinä-teeveineen kännykän telakointiasemineen. Myöskään takkaa ei enää useinkaan sijoiteta sohvien eteen, jotta voisi katsella elävää tulta, vaan takkauuni on käytännöllisesti lisälämmönlähteenä jossain unohtuneessa nurkassa.
Kylpylän kokoisia kylpyhuoneita rakennetaan hemmottelu-spa-tyyliin, muotovaikutteita otetaan muinaisesta Roomasta.
Upeita koristeellisia kaakeleita, ameebanmuotoisia porealtaita, hierovia höyrykaappeja, aromaterapeuttisia elämyssaunoja, tähtitaivasvaloja, muinaisen pakanauskonnon näköisiä kiviröykkiöitä kiukaina, ties mitä mielikuvitus vain keksii.
Ainakin haaveilemme näistä kaikista sisustuslehtien sivuilla. Ehkä samalla tavoin kuin haaveilemme hienosta ruoanlaitosta ja kotikutsuista, vaikka todellisuudessa niille ei ole koskaan aikaa? Tai jos on, sitä ollaan niin poikki niiden järjestämisestä, ettei osata nauttia.
Linnamaisen kodin idean avulla luomme haavetodellisuuden irrallaan työ- ja arkielämän hektisyydestä, rutiinimaisuudesta, toimistomaisuudesta.
Suojapaikan ja turvavarustuksen, mutta myös ylellisen, yläluokkaisen, normaalielämän aikaa ja vaatimuksia kaihtavan unelmaelämäntavan.
Jospa minun elämäni olisi noin raukeaa ja rauhallista kuin noissa sisustuskuvissa! Jospa meilläkin olisi noin hauskat kutsut, hienoja astioita pöydässä, hyvää ruokaa, eikä kiirettä minnekään!
Jospa meillä joskus olisi noin siistiä ja täydellistä kuin näissä kuvissa!
Ja monilla onkin, en sitä kiistä. Sitä useammat silti enemmän haaveilevat kuin todellisuudessa nauttivat linnamaisesta, ylellisestä, täydellisen siististä kodista, jossa palvelu pelaa sormeakaan nostamatta.
Sitä varten on sisustuslehdet, sisustusmainonta, sisustustuotteet ja aforistiset zen-henkiset runoja lausuvat tekstitarrat, joilla uskonvahvistusta saa äkkiä pikkurahallakin.
Jotta meillä olisi turvallisempi mieli, henkistyneempi sielu ja levänneempi ruumis siellä kotona. Ilolla sen toki suon, linna kaikille kaikin mokomin!
No niin, katsotaanpa niitä Vaulan tavaroita. (En sitten ole mikään fashionista, näpsin nämä pikkukameralla kellarin lattialla, kännykän ja tikkuaskin laitoin mittatikuksi.)
Käsilaukku kengät Vaula 1976
Keväällä 1975 olin 15 ja pääsemässä keskikoulusta. Juhlia varten ostin nämä kengät ja kävelin niillä polleana pitkin Kouvolan Manskia.
Olin vapauden kukkuloilla ja nautin täysin siemauksin uudesta, pitkänhuiskeasta identiteetistäni. Tuona kesänä tienasin hirmu hyvin, paremmin kuin äitini, mutta se ei johtunut kengistä tai laukusta. TVH:n tierakennustyömaalle ei nimittäin tuommoisilla menty.
80-luvun alkuvuosina opiskelin valtiotieteitä ja kävin töissä milloin missäkin. Minulla oli Kiina-Shopista ostettu minikokoinen nahkainen matkalaukku. Kuvassa tuo pienin.
Vuonna 1985, kun hankkiuduin oikeisiin töihin mainostoimistoon, ostin Akateemisesta Kirjakaupasta tämäntapaisen läpinäkyvän pikku salkun.
Siinä ei ollut kultareunuksia eikä ketjua, vaan mintunvihreä kangashihna ja muovinen kahva.
Mainostoimiston johtaja ällisteli, että ‘olet tuommoinen trendsetteri, näytät kaikille, mitä laukussasi kannat’. Ei kun minusta tämä on vaan kiva, sanoin. Täytyy myöntää että sillä vähäisellä alan kokemuksella, mitä minulla oli, nautin hyvää palkkaa ja ihmeen suurta luottamusta firmassa.
Käsilaukku kengät Vaula 1988
80-luvun lopulla tein hulluna töitä ja ylenin aina vaativampiin mainostoimistoihin. Palkka nousi sen mukaisesti.
Laukkuni ja kenkäni olivat yltä päältä nahkaa, ja aina niissä oli jotain kulmikasta. Löysät muodot eivät minusta vain ole koskaan olleet asiallisia. Tässä suomalainen Jouni-merkkinen laukku 1988.
Käsilaukku kengät Vaula 1990
1990-luvulle tullessa muoti pehmeni. Varsinkin laman myötä naisihanne muuttui perinteiseksi: hiukset ja helmat pitenivät ja muuttuivat liehuviksi.
Saatavilla olleesta valikoimasta valitsin taaslaukun, jossa on kulmaa tai kolmiota. Noita ylellisiä italialaisia aniliininahkaisia buutseja pidän vieläkin joskus, vaikka alkavat käydä pieniksi. 1991 sanoin heipat mainostoimistoille ja perustin oman yrityksen. Ansaitseminen oli alkuun hankalaa. Ekan vuoden tosin reppureissasin, silloin ei ollut käsilaukkua lainkaan.
Käsilaukku kengät Vaula 1994
Vaan hahaa, löytyihän se luurankopussukka minunkin kaapistani!
Tälle on kyllä hyvä selitys. Ensinnäkin, laukku on mieheni ostama. Toiseksi, olin äitiyslomalla, autoa ei ollut, joten laukkuuni piti mahtua vaihtovaipat, tuttipullot ja tuttelit.
Hyvin mahtuikin, vaikka ei tuo ole läheskään yhtä iso kuin normipissislaukut tänä päivänä. Tienaaminen oli tällä laukulla kyllä erittäin huonoa, kun Kela päätti myöntää äitiysrahaa vain 29% palkastani, vaikka lain mukaan olisi pitänyt saada 66%. Yrittäjän iloja.
Käsilaukku kengät Vaula 1995
Suurimman osan ajasta minulla on ollut yksinkertainenmusta olkalaukku. Olen kuluttanut ne loppuun, eikä niitä ole tallessa.
Tässä yksi, joka ei kuitenkaan ole sellainen joita käytin. Minun olivat suorakulmaisempia, ryhdikkäämpiä, pienempiä. Ennemmin niin kuin tuo netistä bongattu pikkukuvassa. Nämä laukut olivat halpoja, jopa vain muutaman euron hintaisia Yves Rocher-laukkuja, mutta niillä on aina tienattu kivasti.
Tässä 2000-luvun alun käsilaukkuni. Kännykästä näette, että laukku ei ole suuren suuri.
Mustalla on merkittävä yhteys pitäjänsä rahatalouteen. Miksi muuten konsultit pukeutuisivat mustaan?
Valkoiseen pukeutuvat vain enkelikouluttajat, punaiseen vain Lenita Airisto, eikä hänkään siihen enää 30 vuoteen. Lämmin ruskea ja beessi ovat pehmeän värejä. Ruskealla ei parane mennä myyntineuvotteluun, ellei tarkoituskin ole myydä edulliseen hintaan. Ruskeasta ja harmaasta menestyvät vain lähellä mustaa olevat sävyt, muut ovat rahataloudellisesti tuhoon tuomittuja 😉
Käsilaukku kengät Vaula 1998
Lienee selvää, ettei tällä beessillä yhdistelmällä tienattu mitään. Harhaostos ulkomailta, kesäaika, vaalea tunnelma ja pieleen meni.
Myönnän toki auliisti, ettei suutarin lapsella ole kenkiä.
En ole elänyt niinkuin opetan. Mieluusti taistelen imagomyllyjä vastaan omassa elämässäni. Iso osa minussa protestoi mielikuvien valtaa vastaan, vaikka työkseni puuhailen niiden parissa. Tai ehkä juuri siksi.
Käsilaukku kengät Vaula 2008
Tässä kaikkein kauhein katastrofi. Punainen kangasolkalaukku ja tennistossut vuodelta 2008.
Romahdusmainen vaikutus rahatalouteeni.
Vouhotin noiden kanssa pelkästään tyttöjen jalkapallojoukkueen jojona ja unohdin työt tykkänään. Kyllästyin ammattiini ja etsin epätoivoisesti jotain uutta. Ei tärpännyt. Pääsin kyllä aina kolmen joukkoon haastatteluun, vaan arvaatte valitsivatko tuon rähjälaukun kantajaa. Eivät valinneet.
Käsilaukku kengät Vaula 2012
Paluu ruotuun 2010. Mustatkengät ja mustapikkulaukku. Toimii, töitä tulee taas.
Näiden ohella minulla oli joku 15 euroa maksanut musta kameralaukku Tallinnasta, se oli erittäin pätevän näköinen kunnes hihna katkesi ja vetoketju hajosi.
Aina ei jaksa olla tylsä. Kesällä 2013 Desigualin kirjava laukku ja vääränväriset kengät eivät kuitenkaan haitanneet bisnestä lainkaan.
Olisinkohan jopa saavuttanut sellaisen gurutason, jossa voi olla minkä hörhönnäköinen hyvänsä ja silti uskovat?
Käsilaukku kengät Vaula 2014
Talvella nyt kuitenkin on varmuuden vuoksi mustaa. Ja kantikasta, ryhdikästä.
Tämä on suurin käsilaukku, mitä minulla on ikinä ollut (lukuunottamatta äitiyslomaa -94).
Ostin sen sitä varten, että sinne mahtuisi mini-ipadi, kännykkä ja meikkipussi. Niitä päiviä varten kun ei tietsikka- ja paperisalkkua tarvita lainkaan.
Niin onhan se tosi, että nykyajan tavarat vaativat enemmän tilaa kuin ennen.
Ennen ei lompakossakaan ollut kuin rahaa. Nykyään muovikortit paksuntavat lompsan niin että se täyttää puolet laukusta.
Ennen ei laukussa ollut kännyköitä ja ipadeja. Oli vain se kaksi markkaa puhelinrahaa. Olihan kyllä Sony Walkman, mutta se oli vyölaukussa tai ulkotakin taskussa.
Vaan silti olen sitä mieltä, että henkilö joka raijaa hirmu tavaramäärtä mukanaan, ei ole kaikkein ylimmällä professionaalisuuden portaalla.
Valitettavasti se henkilö olen usein minäkin, huolimatta pienestä käsilaukustani.
MIKSI? Voi miksi muotisuunnittelijat teitte tämän naisille!!
Juuri kun olimme oppineettyylikkään, eleettömän, pomoasemaan kohottavan powerdress-pukeutumisen – tiedättehän sen mustahousupukuisen, graafisen, suorakulmaisen salkku-lookin – niin vaatteiden, kenkien ja laukkujen designerit pakottavat meidät taas avuttomiksi 60-luvun nukkenaisiksi ja pikkurouviksi tai 70-luvun hipahtaviksi homssantuusiksi.
Voi itku noita kassialmalaukkuja! Kun näen tuollaisen rumanbeessin, muodottoman valtavankokoisen möykyn, mieleeni tulee, että sen sisällä täytyy olla iso pullo votkaa ja kuollut papukaija.
Värikkäissä pienemmissä kultaketjutikkitakkilaukuissa näen minipullon giniä ja pillisavukkeet.
Niinkuinlöysä, lepsuudesta ja huolimattomuudestakertova muoto ja väri ei riittäisi, on kasseihin lisätty vielä erilaisia hapsuja ja killuttimia korostamaan, että tämän kantaja, jos ei ihan ole friikki, niin ei mikään vakavasti otettava kuitenkaan.
Hän on nuori opiskelijatyttö tai eläköityvä porvarisrouva.
Työelämässä hän voi olla kaupan kassalla tai avustavissajuoksutytön tehtävissä, palavereihin hän pääsee ainoastaan tuomaan kahvia ja pullaa ja hymyilemään ja vilauttamaan minihamettaan.
Voi itku tosiaan! Näin meitä alennetaan. Kaupoissa ei tarjota mitään uskottavaa laukkumallistoa, vaan naiset höynäytetään muodin nimissä ostamaan näitä juoppolallien löllyköitä ja teinityttöjen hupsutuksia.
Sinun ei tarvitse enää hankkia rillejä tai polttaa tupakkaaollaksesi fiksu.
Sinun ei tarvitse jäädä kolmen lapsen kotirouvaksi 22-vuotiaana siksi koska ehkäisypilleriä ei ollut keksitty.
Sinun ei tarvitse pelata kauneudellasi päästäksesi elämässä ylöspäin. Voit tehdä sen ihan itse.
Vaan yksi asia sinun on yhä otettava huomioon.
Kilpailet työelämässämiesten kanssa, ja ollaksesi parempi kuin huonoin mies, tarvitset päällesi kaksi lahjetta ja puvuntakin sekä käteesi salkun. Mieluiten mustana tai harmaana.
Joten heitä mielestäsi 60-luvun karamellinvärinen nukkenainen, 70-luvun pitkähelmainen hippityttö ja 80-luvun leggings-pörröpää.
Ole 2000-luvun vahva, osaava, tummiin pukeutunutbusinesswoman. Vapaa-ajalla voit sitten hupsutella niin paljon kuin sielu sietää.
Vaan älä sielläkään sorru värikkääseen lompakkoon,
koska se altistaa sinut tuhlaamaan turhuuteen,
etkä sitten saa säästöön sijoittamista ja riippumatonta elämää varten.
Vai mitä mieltä sinä olet, heräsikö mielipide? Kommentoi, niin keskustellaan muodista ja muodoista, väreistä ja viesteistä!
Ja tyynyjä joka paikkaan! Paljon tyynyjä! Niin paljon ettei ihmiset mahdu sekaan!
Rosoisesta puusta tehtyjä pöytiä, seinäreliefejä, puisia pintoja siellä ja täällä sormille koskettaa.
Kun maailma on kova, tarvitaan jotain pehmeää, eikö vain?
Aina ei jaksa olla tylsä. Kesällä 2013 Desigualin kirjava laukku ja vääränväriset kengät eivät kuitenkaan haitanneet bisnestä lainkaan.
