Tag Archives: retrokulutus

Trendit 7: Retro = Turvallisuus

Hai-saapas

Mikä ihme siinä on, että retroilu on ollut muotia jo niin kauan?

Nostalgian nälkä alkoi vuonna 1992, kun lama löi Suomeen,  ja ihmiset tarttuivat räsymattoihin kuin turvariepuun.

Vaan miksi se jatkuu aina vaan?

Se on ymmärrettävää. Kun maailma järkkyy ympärilläsi, tartu silloin siihen mikä tuo turvaa: Jopo-pyörä, Hai-saappaat, silakkapihvit ja muusi, Muumit, sauvakävely, kahvakuulailu, hiihto, HopeaToffee, Bonanza, Arabian retroastiat, Tintti-sarjakuvat. Miksi juuri nämä?

jopo

Koska ne muistuttavat lapsuudesta, jolloin kaikki oli hyvin, elämä yksinkertaista ja turvallista.

Äiti laittoi muusin pöytään, lapsi söi ja meni petiinsä lukemaan sarjakuvia. Välillä käytiin perheen kanssa hiihtämässä.

Vaan mikä siinä on, että tämä retrotrendi vain kasvaa ja laajenee? Teinit ostavat nauhakasetti-T-paitoja, kun taas heidän vanhempansa kaivavat naftaliinista vanhat vinyylit ja ostavat uusiakin.

Eilen viimeksi joku haikaili Facebookissa, eikö mistään saa enää silakkalaatikkoa ja verilettuja! Vanha paha kouluruoka kun auttaisi nyky-YT-neuvottelujen turbulenssissa?

Food Kiss Kiss

Minäpä kerron, mistä tämä johtuu.

Suomi on elänyt suuressa epävarmuuden tilassa sieltä 1990-luvun alusta alkaen.

Se taisi olla meille liikaa, että yhtäaikaa hyppäsimme mukaan Eurooppaan ja vapaaseen kansainväliseen markkinatalouteen, turvalliset kotimaan kartellit purettiin ja kiinalaiset saivat vapaasti tuoda maahan hengenvaarallisia sähkölaitteita.

Samalla hetkellä Neuvostoliitto hajosi, valuuttamme vaihtui euroksi ja piti yhtäkkiä osata toimia amerikkalaisten bisnestuottavuusoppien mukaan – julkistaloudessakin.

Se taisi olla meille liikaa, että turvallinen lintukotomme altistettiin kovalle kansainväliselle kilpailulle, työpaikat lähtivät Kaukoitään ja lopuille lueteltiin ikuisen varpaisillaan olon vaatimukset.

Samalla kun ihminen työntekijänä koettaa pärjötellä jatkuvan muutoksen  kourissa (Change! Everything must change!), hän kuluttajana hakee lohtua sieltä mistä sitä on saatavissa.

Suffeli

Menneisyydestä, nostalgiasta, ajoista jolloin kaikki oli vielä hyvin. Suffelista, Jaffasta, Nansosta ja pyttipannusta.

Valtavan kokoisista tyynyistä, joissa on pöllön kuva. Ryijyistä, huovista, huovutuksesta, villasukista, Suklaalehti-kekseistä. Muhkeista, pesämäisistä sohvista.

Vanhoista tv-sarjoista kuten ‘Kahden kerroksen väkeä’, ja kun se loppuu, niin Downton Abbeystä. Uuniruoista, koska niitä valmistetaan pitklään, niin niihin on varastoitu enemmän rakkautta.

Tämän takia he melkein sietävät jopa Marimekkoa, vaikka teineinä inhosivat äitiensä valitsemia Unikko-verhoja. Jos eivät siedä, ihailevat kuitenkin Paola Suhosta ja hänen retrotuotteitaan.

villasukat-150x150Kumma kyllä, retroa voi kuluttaa onnessaan, vaikka ei olisi syntynytkään sillä vuosikymmenellä, jolta retrotuotteet ovat.

Vanhanaikaisuus jo sinällään kertoo, että tuotteessa on turvallisuutta ja rakkautta. Vaikka kuluttaja ostaisi sen pilke silmäkulmassa, niin ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

Minun 90-luvulla syntyneille tyttärilleni vanhat 80-luvun diskohileeni ovat “niin siistei, niin cool”. Hirmu harmitus, kun olin heittänyt roskiin sen mintunvihreän-vaaleanpunaisen etirel-verkkapuvun, jossa oli lepakkohihat. Semmoista ei saa enää mistään!

Vaan kolmen raidan adidaksia ja Karhu-tossuja taitaa sentään löytyä kaupoista. Nostalgista lenkkeilyä itse kullekin!

Lisäksi  powerpoint  “Arvoilmaston muutokset – Nousukausi ja laskukausi” ladattavissa tuolta sivulta.

Advertisements