Galleries

Trendit 13: Ahh aistillisuus, aistillisuus!

 

IMG_0132

Semiootikon rukoukset on vihdoin kuultu.  Jo 25 vuotta olen puhunut aistillisuuden puolesta muotoilussa, mainonnassa, arkkitehtuurissa, elämässä.
Jos haluatte saada sielut puolellenne, olkaa aistillisia!

IMG_0125

Antakaa ihmisten nauttia erilaisten materiaalien, mieluiten orgaanisten,  kosketuksesta.

Pehmeästä sametista ja turkiksesta, karheasta tiilestä ja pellavasta, viileästä sileästä kivestä, lämpimästä tuoksuvasta puusta!

Antakaa ihmisten nauttia!

Asuntomessuista, maineeltaan korskeasta statusnäyttelystä, onkin tullut lämpöisen nautiskelun pikakurssi suomalaisille. (Tästä myös Trendit-blogit 11,12 ja 13 viime kesältä)
Hei meilläkin voisi olla näin leppoisa löhösisustus! Meilläkin voisi olla ylellisiä divaaneja, roomalaisia makailupatjoja, katosvuoteita, upottavia Prinsessa ja Herne-sänkyjä. Nyt lepäillään!

IMG_0127

IMG_0126

 

sisustus sänky tyynyjä paljonJa tyynyjä joka paikkaan! Paljon tyynyjä! Niin paljon ettei ihmiset mahdu sekaan!

IMG_0082

 

Sisustus poreallasIMG_0074

 

 

 

 

 

 

 

Meilläkin voisi olla tervalta tuoksuva tumma ylellinen sauna.  Mekin voisimme laittaa tuollaisen arabivaikutteisen kankaisen nautiskelupaviljongin pihalle?

IMG_2661

Poreammeita, turkkilaisia saunoja, kultaisia sadesuihkuja. Nyt leikitään dekadenssia!

IMG_0081

 

 

Höyheniä, hörsöjä, untuvia, sulkia valtaviin pyöreisiin hörsötyslamppuihin, tapetteihin, kampauspöydille, kylpyhuoneisiin.

Seepra- ja tiikeriturkista mattoihin ja sohvanpäällisiin.

IMG_0131

Turpeesta ja elävästä sammalesta tehtyjä seinäryijyjä.

IMG_0128Rosoisesta puusta tehtyjä pöytiä, seinäreliefejä, puisia pintoja siellä ja täällä sormille koskettaa.

Rönsyileviä kukkakuvioita applikoiduissa sohvissa, kohopintaisissa tapeteissa,  kankaisissa tauluissa.
Huovutettua kaikkea mahdollista luonnollisissa kasviväreissä. Nyt nautitaan!

IMG_0116IMG_0064

Takaisin luontoon hei!

Aistillisten materiaalien kosketus on ihanaa eikö vain? Ne hemmottelevat meitä, vievät takaisin pehmeään vauvankehtoon kellimään ikuisessa sunnuntaiaamussa, kaukana kavala maailma.

IMG_0139

IMG_0072Kun maailma on kova, tarvitaan jotain pehmeää, eikö vain?

Tästähän on ollut puhetta pitkin matkaa näissä Trendit-blogeissani. Nämä trendit taitavat jatkua niin kauan kuin maailma on  näin kova.

Muotoilussa, muodissa ja arkkitehtuurissa olen havainnut pitkän ajan lainalaisuudet.

Silloin kun taloudessa menee hyvin, kovat ja kylmät, askeettiset ja teolliset muodot ja värit ovat muotia. Ollaan tulevaisuus-, jopa sci-fi-moodissa ja ihannoidaan kaikkea konemaista.
Silloin taas, kun taloudessa menee huonommin, ovat pehmeät, lämpimät, rönsyilevät ja orgaaniset muodot ja värit muotia. Ollaan menneisyysmoodissa ja haetaan turvallisuutta aidoista asioista.

Tästä lisää Arvoilmaston muutokset-powerpointissa, joka ladattavissa sivulta Nousukausi laskukausi.

Ja jos haluatte kokea todella aistillisen ja silti maltillisen sisustuksen, menkääpä Vantaan asuntomessuilla kohteeseen 32, Plania Amanda. (Tämän blogin monet kuvat ovat sieltä ja loput muista kohteista.)

 

 

Advertisements

Trendit 7: Retro = Turvallisuus

Hai-saapas

Mikä ihme siinä on, että retroilu on ollut muotia jo niin kauan?

Nostalgian nälkä alkoi vuonna 1992, kun lama löi Suomeen,  ja ihmiset tarttuivat räsymattoihin kuin turvariepuun.

Vaan miksi se jatkuu aina vaan?

Se on ymmärrettävää. Kun maailma järkkyy ympärilläsi, tartu silloin siihen mikä tuo turvaa: Jopo-pyörä, Hai-saappaat, silakkapihvit ja muusi, Muumit, sauvakävely, kahvakuulailu, hiihto, HopeaToffee, Bonanza, Arabian retroastiat, Tintti-sarjakuvat. Miksi juuri nämä?

jopo

Koska ne muistuttavat lapsuudesta, jolloin kaikki oli hyvin, elämä yksinkertaista ja turvallista.

Äiti laittoi muusin pöytään, lapsi söi ja meni petiinsä lukemaan sarjakuvia. Välillä käytiin perheen kanssa hiihtämässä.

Vaan mikä siinä on, että tämä retrotrendi vain kasvaa ja laajenee? Teinit ostavat nauhakasetti-T-paitoja, kun taas heidän vanhempansa kaivavat naftaliinista vanhat vinyylit ja ostavat uusiakin.

Eilen viimeksi joku haikaili Facebookissa, eikö mistään saa enää silakkalaatikkoa ja verilettuja! Vanha paha kouluruoka kun auttaisi nyky-YT-neuvottelujen turbulenssissa?

Food Kiss Kiss

Minäpä kerron, mistä tämä johtuu.

Suomi on elänyt suuressa epävarmuuden tilassa sieltä 1990-luvun alusta alkaen.

Se taisi olla meille liikaa, että yhtäaikaa hyppäsimme mukaan Eurooppaan ja vapaaseen kansainväliseen markkinatalouteen, turvalliset kotimaan kartellit purettiin ja kiinalaiset saivat vapaasti tuoda maahan hengenvaarallisia sähkölaitteita.

Samalla hetkellä Neuvostoliitto hajosi, valuuttamme vaihtui euroksi ja piti yhtäkkiä osata toimia amerikkalaisten bisnestuottavuusoppien mukaan – julkistaloudessakin.

Se taisi olla meille liikaa, että turvallinen lintukotomme altistettiin kovalle kansainväliselle kilpailulle, työpaikat lähtivät Kaukoitään ja lopuille lueteltiin ikuisen varpaisillaan olon vaatimukset.

Samalla kun ihminen työntekijänä koettaa pärjötellä jatkuvan muutoksen  kourissa (Change! Everything must change!), hän kuluttajana hakee lohtua sieltä mistä sitä on saatavissa.

Suffeli

Menneisyydestä, nostalgiasta, ajoista jolloin kaikki oli vielä hyvin. Suffelista, Jaffasta, Nansosta ja pyttipannusta.

Valtavan kokoisista tyynyistä, joissa on pöllön kuva. Ryijyistä, huovista, huovutuksesta, villasukista, Suklaalehti-kekseistä. Muhkeista, pesämäisistä sohvista.

Vanhoista tv-sarjoista kuten ‘Kahden kerroksen väkeä’, ja kun se loppuu, niin Downton Abbeystä. Uuniruoista, koska niitä valmistetaan pitklään, niin niihin on varastoitu enemmän rakkautta.

Tämän takia he melkein sietävät jopa Marimekkoa, vaikka teineinä inhosivat äitiensä valitsemia Unikko-verhoja. Jos eivät siedä, ihailevat kuitenkin Paola Suhosta ja hänen retrotuotteitaan.

villasukat-150x150Kumma kyllä, retroa voi kuluttaa onnessaan, vaikka ei olisi syntynytkään sillä vuosikymmenellä, jolta retrotuotteet ovat.

Vanhanaikaisuus jo sinällään kertoo, että tuotteessa on turvallisuutta ja rakkautta. Vaikka kuluttaja ostaisi sen pilke silmäkulmassa, niin ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

Minun 90-luvulla syntyneille tyttärilleni vanhat 80-luvun diskohileeni ovat “niin siistei, niin cool”. Hirmu harmitus, kun olin heittänyt roskiin sen mintunvihreän-vaaleanpunaisen etirel-verkkapuvun, jossa oli lepakkohihat. Semmoista ei saa enää mistään!

Vaan kolmen raidan adidaksia ja Karhu-tossuja taitaa sentään löytyä kaupoista. Nostalgista lenkkeilyä itse kullekin!

Lisäksi  powerpoint  “Arvoilmaston muutokset – Nousukausi ja laskukausi” ladattavissa tuolta sivulta.

Trendit 6: Ruoka = Rakkaus

ruoka paisti  Ruoka lohduttaa, kun maailma järkkyy. Maailman talous- ja poliittinen tilanne korreloi suoraan suureen ruoka- ja kokkausbuumiin. Kokkaus = rakkaus, ja siitä puhe mistä puute.

Kokki- ja ruokaohjelmat TV:ssä, nostalgiointi vanhojen perinnereseptien perässä (Julia Child jne), ruokablogit, ruokakutsut kavereiden kesken, kyläily, luomu- ja lähiruoan suosio, ruoan alkuperä, puhtaat raaka-aineet, itse laitettu alusta asti, you name it. Kaikella tällä haetaan turvallisuudentunnetta ahdinkoon.

Kokit-EgyptiTyöelämässä on kova stressi. Sen vastapainoksi tulee Hyvä ja Turvallinen Olo, (tästä puhuttiin Trendit osa 4:ssäkin)  kun saa kotona laittaa hyvää ruokaa. Maailmalta kuuluu huonoja uutisia. Sen vastapainoksi on  lohduttavaa syödä jotain hyvää. Elämä ei ole koskaan ollut näin epävarmaa. Sen vastapainoksi on hyvä tietää tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa.

Uusin (taas uudessa talouslamassa uudelle kierrokselle tuleva) ruokatrendi Amerikoissa on mummon lihapullat ja muut rehevät ja mehevät retroruoat.

Sekä läpi päivän tarjolla oleva runsas aamiasbuffet:munia, pekonia, nakkeja. Ja kaikkien järkitrendien vastaisesti ylipäänsä supersize-food, eli valtavat annokset isoa mättöä. Täysi maha lohduttaa.

Mitä kilpailullisemmaksi maailma muuttuu, sitä enemmän tarvitsemme turvallisuudentunnetta = hyvää ruokaa. (Lieneeköhän kova kilpailuyhteiskunta muuten alun perinkin amerikkalaisten liikalihavuuden syy? Stressi, kiire ja turvallisuutta tuova roskaruoka, olisiko näillä yhteys?)

Food Polar

 

 

 

 

 

 

Näin käy ainakin aina taloustaantumassa: nostalgiaruoka, voilla leivottu ja  isot annokset  nousevat hitiksi. Eipä ihme, että nyt puree myös vanha kunnon Atkinsin dieetti moderniksi  Heikkilän ruokavalioksi, ala-karppaukseksi (low-carb) ja vähähiilariudeksi muuntuneena.

Mutta voi! Ruoan luomaa turvallisuudentunnetta uhkaa iso mörkö: ilmastonmuutos. Se todistelee meille mm, kuinka liharuoka tuottaa hirmuiset hiilipäästöt, tehomaatalous likaa juomavedet ja  lentotomaatit ennenpitkää tuhoavat koko ilmakehän. Emme voikaan syödä suruumme ja surutta mitä vain.

 porkkanat Valistuneimmat meistä siirtyvät siis eettiseen ruokaan, vaikka mieli tekisi mummon lihapullia. Suomessa puuhataan yhtä kasvisruokapäivää kouluihin. Amerikassa alkaa pikkuhiljaa levitä Lihaton Maanantai (Meatless Monday) ja Tofu-Torstai. Onhan meilläkin aina ollut sentään Hernis-Torstai.

Niillä, joilla ei ole välitöntä uhkaa tulojen menetyksestä, onkin varaa huolestua ruoan terveellisyydestä ja turvallisuudesta.  He suosivat luomu- ja lähiruokaa, eettistä ja ekologista, paljon kasviksia,käsittelemättömiä ja lisäaineettomia raaka-aineita, jopa superruokaa eli korkean vitamiinipitoisuuden omaavia erikoistuotteita kuten goji-marjoja, punaista riisiä jne.

Luomu- ja lähiruoan lisäksi nyt tulee takapiharuoka: yrtit, tomaatit, mansikat ja herneet ikiomalta pihalta. Oma kasvimaa on ollut suomalaista todellisuutta aina, vaan nyt se lyö läpi muissakin länsimaissa. Kuluttaja haluaa varmistaa, ettei hänen syötävässään ole myrkkyjä.

Luomuruoassa kysyntä  on Suomessa jo paljon suurempi kuin tarjontaollut jo pitkään. Luomun huono saatavuus supermarketeista (puhumattakaan lähikaupoista) aiheuttaa kiukkua kuluttajissa ja estää liiketoiminnan kasvua. Haloo Kesko ja S-ryhmä?

Ruokatrendit elävät nyt siis vahvasti kahteen suuntaan: välitöntä, fyysistä turvallisuutta tuottavaanmättöruokaan sekä henkistä turvallisuutta tuovaan eettiseen ruokaan.

Tätä aihetta voisi pohtia yhteiskunnallisestikin. Millainen ruoan turvallisuus ja terveellisyys olisi suotavaa ja yhteiskunnalle edullista? Tehotaloudella tuotettu mättö, joka saa aikaan sydänsairauksia ja diabetesta, ja uhkaa maapallon kestokykyä.  Vai luontoa säästävästi tuotettu kohtuuruoka, joka vähentää elintasosairauksia ja josta riittää ravintoa useammille?

Koska ruoan tuomaa turvallisuudentunnetta meillä ei ole varaa menettää.

Trendit 5: Uusi Luksus ja Köyhäily

louis vuitton ad

Mikä ihme on tämä Uusi Luksus?

Että ihmisellä pitää olla laukku, jota kutsutaan erisnimellä:

Se ei ole enää esine, vaan hän. ”Kulta, tuotko mun Louis Vuittonin?” ”Mä laitan Manolot niihin juhliin. Missä mun Armanit on?” 

Ennen kuluttajat jakaantuivat selviin heimoihin: hienon merkin-metsästäjiin ja marketti-kuluttajiin.

Nyt ei ole heimoja enää, vaan kaikki harrastavat fuusio- eli hybridikuluttamista.

Snobbaillaan Pradan laukulla, mutta ostetaan ruoat Lidlistä.  Tai snobbaillaan ruokapiirin luomuruualla, mutta ostetaan vaatteetkirpparilta. Hankitaan Genelecin kaiuttimet ja Ikean sänky. Tai Hästensin sänky ja Philipsin mp-soitin. Mutta onkin nyt  ihan luontevasti ja.

louis vuitton laukkuJoko-tai on vaihtunut sekä-ettäksi.

Kierrätyskeskuksissa pörrää enemmän ihmisiä kuin kirppiksillä, eivätkä nämä ihmiset näytä köyhiltä.

Audia, Chevroletia ja Mersua näkee useammassakin rivissä vierekkäin Lidlin parkkipaikalla.

Toisaalta köyhät opiskelijat voivat ostaa päräyttää neManolot tai Armanit.

mulberry punahilkka

Merkkituotteiden luokkayhteiskunta on muuttunut villiksi ja vapaaksi Tahririn aukioksi, jossa kaikki luokat ja tasot sekoittuvat iloisesti.

Halpiskuluttaminen ei koskaan lie ollut niin halpaa ja hyvää kuin nyt.

Halpistuotteen pitää nyt olla hyvä ja silti lähes ilmainenPirkka, Rainbow, Lidl pärjäävät sokkomakutesteissä usein erinomaisesti.

 H&M, Lindex ja Seppälä myyvät kolme kahden hinnalla ja vielä 50% alennus päälle. Ikean sängyille luvataan 10 vuoden takuu. Kierrätyskeskuksesta voi löytää toimivia hyviä tietokoneita aivan ilmaiseksi.

Jos merkkikuluttamisen perusideologia on näin selvästi murtunut, niin miksi ihmeessä ihmiset sitten yhä vain haluavat maksaa jostakin tai joistakin tavaroistaan ihan törkeää ylihintaa? Miksi eivät samantien vaadi kohtuuhintaista laadukasta tuotetta joka tuotelueelta?

Muberry pantterit

Vastaus lienee psykologinen.  Ihmisillä on yhä edelleen tarve törsätä johonkin ihan törkeästi, ihan vain koska siitä tulee niin rock-tähti-olo! Kuluttaminen on valtaa ja kerskakuluttaminen se vasta valtaa onkin!

Tämä liittyy myös Hyvän Olon ja Aistillisuuden trendiin (Trendit osa 4): jokainen haluaa ja kokee nyt ansaitsevansa yhä useammin Hemmottelua, ekstraa, jotain elämää suurempaa.

Tämän saavuttamiseksi monien (keski- ja alempituloisten) on osattava toteuttaa vastapainoksi myös ovelaa halpiskuluttamista. Ja niidenkin, joiden ei tarvitse, voi nähdä saavan tyydytystä nokkelasta nyörien nipistämisestä.

Tästä kaikesta seuraa, ja on jo seurannut, että keskihintaisten peruslaatumerkkien kulutus ja kaupat ovat vähentyneet.

Pienet, hyvälaatuiset, hyvin palvelevat Mic Macit ja Valioasut ovat vaihtuneet isoihin ja epämääräisiin Tarjoustaloihin ja Robin Hoodeihin. Pienemmät perheyritykset katoavat suurten ketjujen ja luksusliikkeiden tieltä.

Jään odottamaan ihmisen kehittymistä kulutuspsykologian maslow-rappusilla. Jospa joskus pääsisimme sille luovuuden ja leikin asteelle, että kuluttaminen jäisi omaan arvoonsa ja tarkoitukseensa: vain kuluttamiseksi.

Trendit 3: Ystäväyhteisöllisyys ja Herkkupeppusukupolvi

YSTVT-~1 Uuden yökyläsukupolven yhteisöllisyys on erilaista.

He eivät ole lojaaleja työpaikalle, harrastusjärjestölle tai edes omille vanhemmilleen, vaan he sitoutuvat ystäviinsä.  Eivätkä ystävät ole heille vain ystäviä, vaan perheenjäsenen kaltaisia kiinteitä suhteita. Mitä tästä seuraa?

Yökyläsukupolvi rakentaa jo lapsesta lähtien turvaverkostojaan eri tavalla.

Kun heidän vanhempansa elävät ”tehot irti”-elämäänsä (ks. Trendit osa 2) ja rientävät työstä harrastuksiin, ja harrastuksista  ’aikaa itselle’-matkoille, niin lapset, he viettävät aikaa yhä enemmän omien kavereidensa kanssa.

He yökyläilevät (ja myös matkustavat!)  isommissakin kaveriryhmissä jo pienestä pitäen ja paljon.  He  vahvistavat ystäväpiirien kiinteyttä uudenlaisilla sosiaalisilla tavoilla.

 BAMBI-~1”Hei beibi! Mun prinsessa!” tytöt  huutavat toisilleen jo matkan päästä, halaavat ja pussaavat toisiaan kiihkeästi. He ostavat toisilleen lahjoja jatkuvasti.

He lainaavat ja lahjoittavat toisilleen vaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä yms. todella paljon. He tekevät yhdessä läksyt.  He jakavat lähes kaiken aikansa  kavereiden kaa, koska nythän se on helppoa silloinkin kun ollaan kotona, töissä tms.  Kun on tuo mahtava Facebook, jossa voi  pysyä kontaktissa kaikkiin kavereihin kaiken aikaa, 24 h/ 7. (Facebookissa he myös nimeävät perheenjäsenikseen kaverinsa, eikä todellisia isiä ja äitejään.)

Tässä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Nykykoulukin opettaa tekemään paljon  tiimityötä. Perheet ovat helpottuneita, kun nuorilla on kavereita. Työelämä saa valmiiksi joustavia tiimiosaajia ja ’inhimillisen kanssakäymisen ammattilaisia’ aikanaan hyödykseen. Vai saako?

kuva-nuoret-jpgSillä nämä nuoret myös näkevät, mitä työelämällä on heille tarjota. Pätkätöitä, kilpailua, jopa epäreiluutta ja  epälojaaliutta.  Ja päinvastoin kuin markkinatalous odottaa, valtaosasta heistä ei kouliinnukaan entistä kovempia luita kilpailuun. Ei, vaan he asennoituvat iloisin mielin toisin.

Heille työ onkin vain keino saada kohtalainen toimeentulo – kun heidän varsinainen elämänsä on toisaalla. Heistä tulee arvaamattomia ja epälojaaleja pätkätyöläisiä, jotka tekevät töitä vain tienatakseen sen oikean elämän: kolme kuukautta laskettelemassa kavereiden kaa,  joka ilta kuntosalilla kavereiden kaa, viikonloput elokuvissa, larppaamassa tai patikoimassa  tai mitä hyvänsä kaveripiiri nyt harrastaakin.

Tai heistä tulee nirppanokkia ja vaativia työntekijöitä: pitää olla hyvä fiilis, hyvä porukka, hyvä työilmapiiri, reilu työnantaja, ennenkuin he voivat sitoutua.

Ystäväyhteisöllisyys elämänmuotona myös yllyttää sinkkuuteen, ja siirtää perheiden perustamista entistä myöhempään. Sinkkuuden  kasvu (nyt  40% väestöstä) muuttaa Frendit-tv-sarjan Suomessakin eläväksi todellisuudeksi, ellei ole jo muuttanut.

Hyvä uutinen: se lupaa ISOA kasvua kaikille vapaa-aikaan liittyville palveluille: kahvilat, ravintolat, kuntosalit, keramiikkakurssit, matkailu, askartelutavarat, liikuntavarusteet, valokuvaustarvikkeet  jne jne.

Huonompi uutinen: Tämä herkkupeppusukupolvi Z  ei uhraa itseään työelämän alttarille. Eivätkä he halua tienata aina enemmän, jotta voisivat kuluttaa aina enemmän. Eikä heistä ehkä tule vanhojen vanhempiensa omaishoitajia.

Mitä kaikkea ystäväyhteisöllisyys megatrendinä voi muuttaa?

Voisiko se jopa vähentää masennukseen sairastumisia? Tekisikö se meistä kaikista vähän rennompia ja vähän vähemmän materialistisia, kohtuuteen tyytyväisempiä?  Saapas nähdä.